Jostain unen rajamailla alkoi kuulua ärsyttävää piipitystä,
joka ei ottanut loppuakseen. Piipityksen jatkuessa aloin heräillä pikkuhiljaa,
kunnes olin saanut itseni edes jotenkin hereille ja noustakseni istumaan sängyn
reunalle. Samalla sammutin herätykselle laitetun herätyskellon, joka oli
piipittänyt sängyn vieressä olevalla pienellä, puisella työpöydällä. Vilkaisin
herätyskelloa, joka näytti puoli kahdeksaa aamulla. Jäin vielä hetkeksi sängyn
reunalle istumaan, että saisin kunnolla herättyä. ”Mitähän sitä laittaisi
päällensä?” mutisin noustessani ylös sängyltä ja suuntasin ensimmäisenä
vaatekaapille tutkimaan sen sisältöä. Edellisenä päivänä olin ollut sen verran
hermona, etten ollut osannut päättää sopivia vaatteita päälle. Mukaan tulevat
vaatteet sentään olin saanut valittua ja pakattua, tosin äidin avustuksella.
Itse asuintalo, jossa asuin vanhempieni ja heidän
Pokémoniensa kanssa, on melko iso, kaksikerroksinen omakotitalo, joka sijaitsee
rauhallisella alueella melko lähellä professorin laboratoriota, joskin meiltä
sinne on matkaa yhden korttelin verran. Ulkoapäin talo oli maalattu
vaaleankeltaiseksi puinen rakennus punaisine tiilikattoineen, joka sijaitsi
melko isolla tontilla. Itse tontti oli rajattu pensasaidalla, jota hoidettiin
säännöllisesti, sekä pihalla oli muutama erilainen kukkapenkki, marjapensaita
ja hedelmäpuita sekä kasvimaa. Omakotitalossa oli 6 makuuhuonetta, joista 5
sijaitsi yläkerrassa ja päämakuuhuone alakerrassa, yläkerrassa oli myös 2
erillistä kylpyhuonetta ja alakerrassa yksi kylpyhuone vanhempien käytössä.
Alakerrassa sijaitsi myös keittiö ja sen ohessa tilava ruokailutila, olohuone,
takkahuone sekä kodinhoitotila, josta pääsee kulkemaan myös Pokémoneille
tarkoitettuun oleskelutilaan, jossa asustaa lähinnä isän Charizard, Girafarig,
Miltank, Tropius ja Slurpuff sekä äidin Delphox, Mr. Mime, Diggersby ja
Machamp, loput Pokémonit eli isän Tangela ja äidin Pansage ja Houndoom
oleskelivat enimmäkseen talon puolella, muuten Pokémonit Charizardia ja
Tropiusta lukuunottamatta (ison kokonsa ja Charizardin hännänpäässä olevan
liekin vuoksi) oleilivat molemmin puolin taloa ja oleskelutilaa. Huonekalut
olivat kestäviä ja käytännöllisiä keittiötä myöten, mikä näkyi myös
värityksessä, mutta muuten asunto oli varsin kodikas ja toivotti vieraan kuin
vieraan tervetulleeksi.
Oma huone oli kuten nuoren aikuisen huone voisi olla; se oli tilava ja yhdellä
seinällä oleva ikkuna teki siitä avaramman oloisen. Seinä oli maalattu
vaaleansinisellä ja seinällä riippui jokunen valokuva, kuten perhekuva, sänky,
yöpöytä herätyskelloineen ja yölamppuineen, työpöytä, kirjahylly sisältäen
jokusen tietokirjan Pokémoneista, arkeologiasta ja tutkimuksista liittyen
tietenkin Pokémoneihin enemmän tai vähemmän, sekä muutama Pokémon-pehmo
lapsuudesta ja muuta pientä käyttötavaraa, vaatekaappi ja lipasto. Kalusteet
olivat enimmäkseen puusta tehdyt ja väreiltään maanläheisiä, huoneen ainoat
väripilkut olivat ikkunaverhot, lakanat ja lattialla olevat räsymatto ja
Poképalloa muistuttava pyöreä matto.
Nukkuminen taisi tehdä terää, koska muutamassa minuutissa
sain valittua sopivat vaatteet eli vaaleanpunaisen T-paidan ja tummansiniset
farkut, jotka laitoin valmiiksi työtuolille odottamaan vyön seuraksi ja menin
huoneeni vieressä olevaan kylpyhuoneeseen jatkamaan aamutoimia. Alhaalta
keittiöstä kuului vaimeahkoa kolinaa ja puhetta, mikä tarkoitti sitä, että
vanhempani olivat hereillä ja tuoksusta päätellen aamiainen alkoi olla
pikkuhiljaa valmista. Joten olisi ainakin hyvä syy pitää kiirettä, vaikka itse
tapaamiseen professorin kanssa oli vielä reippaasti aikaa.
Kului puoli tuntia, kunnes olin saanut aamutoimet valmiiksi ja vaatteet päälle
(vyö jäi vielä odottamaan työtuolin selkämykselle), joten astelin portaita alas
ja suoraan ruokailutilaan, jossa isä istuikin pöydän ääressä lukemassa päivän
lehteä ja hörppien samalla kahvia. Äiti puolestaan hääräili keittiössä.
Pokémoneista Tangela, Pansage ja Houndoom olivat myös ruokailutilassa ja söivät
hyvällä ruokahalulla Pokémoneille tarkoitettua ruokaa, muut Pokémonit olivat
tapansa mukaan oleskelutilassa syömässä omia annoksiaan. ”Hyvää huomenta, äiti
ja isä!” toivotin vanhemmilleni antaen samalla isälle suukon poskelle ennen
istuutumistani isäni viereen pöydän ääreen. ”Hyvää huomenta, kulta,” vastasi
isä, johon äiti vielä lisäsi: ”Aamiainen on kohta valmista.” ”Hyvä, minulla
nimittäin alkaakin olla jo nälkä,” totean hyväntuulisesti. ”Luulisi eilisen
perusteella, ettet malttaisi syödä aamiaistakaan,” isä sanoo huvittuneen
kuuloisesti laskien samalla lehden alas. ”Olit hermostuneempi kuin yleensä.”
”Kai nukkuminen auttoi asiaan,” vastaan, ”enkä voi tyhjällä vatsalla mennä
professorin luo saatikka aloittaa matkaani.” ”Et tietenkään voi, kultaseni,”
äiti sanoo tullessaan ruokailutilaan kantaen samalla mehukannua ja lasia tuoden
kummatkin minun kohdalleni. Laskettuaan lasin ja kannun eteeni äiti suukottaa
päälakeani lisäten vielä: ”Etkä sinä tännekään voi ikuisiksi ajoiksi jäädä.”
Hymähdän vastaukseksi tarttuessani mehukannuun ja kaadoin itselleni mehua. Olin
sairastunut lapsena ja sairauden pitkittyessä ja siitä toipuessa en voinut
aloittaa matkaani 10-vuotiaana kuin vasta nyt, 10 vuotta myöhemmin. Harmittihan
se hieman, mutta olosuhteet huomioon ottaen asialle ei voinut mitään. ”Oletko
jo päättänyt, minkä Pokémonin valitset?” isä kysyi hörpätessään kahvia. ”Alkuun
en osannut oikein päättää, koska kaikki kyseiset Pokémonit ovat ihania,”
aloitin ja juon kulauksen mehua ennen kuin jatkan, ”mutta ajattelin lopulta
pysyä teidän kanssanne tuli-linjalla ja valitsin Chimcharin.” Äiti oli saanut
tällä välin aamiaisen valmiiksi ja oli jo tuomassa ruokaa pöytään, tällä kertaa
ensimmäisenä korillisen tuoreita sämpylöitä. ”Vai Chimchar? Sepä mukavaa,” äiti
toteaa laskiessaan sämpyläkoria pöytään. ”Niinpä, tosin ei sillä olisi ollut
väliä, minkä Pokémonin olisit valinnut,” isä sanoo, ”riittää, että sinä itse
olet tyytyväinen valintaasi.” ”Olen minä,” vastaan ja otan vielä lämpimän
sämpylän korista. ”Mutta mistäs sen tietää, tulenko nappaamaan vastaavat
Pokémonit matkani aikana tavalla tai toisella, jos nappaan,” totean vielä.
Kaksi tuntia myöhemmin laittaudun valmiiksi, koska minun pitäisi tavata professori William Larchin vajaan tunnin kuluttua tämän laboratoriossa. Vaikka laboratoriolle ei loppujen lopuksi ollut niin pitkä matka, halusin tästä huolimatta lähteä ajoissa matkaan. Olin myös luvannut piipahtaa vielä kotona näyttämässä Pokémoniani ennen matkalle lähtöä, kun olin saanut sen professorilta. Vaikka en erityisemmin meikkaa tai käytä muotikuteita, halusin silti tarkistaa, että kaikki on hyvin ja että kaikki oli varmasti mukana. Valitsemani vaatteet olivat varsin käytännölliset matkaa ajatellen, tosin käytin yleensä sellaisia vaatteita, jotka olivat mukavia ja käytännöllisiä, keneltä lie senkin ajatuksen olen perinyt. Lopulta olin valmis lähtemään, joten enää vain kengät jalkaan ja reppuselkään ja sitten menoksi. Sanottuani heiheit vanhemmilleni ja muille Pokémoneille lähdin kävelemään kohti laboratoriota. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen, jokunen Pidgey ja Pidove lehahtivat pieninä parvina yli ja pari Alolan Rattataa kipitti tien yli mennen ties minne. Vaikka itse aloitusPokémon onkin jo päätetty, niin en ollut ollenkaan miettinyt, minkälaisia Pokémoneja tulisin nappaamaan matkani aikana. Olin kuitenkin ajatellut nappaavani kaiken tyyppisiä Pokémoneja, joista olisi hyötyä saliotteluissa, mutta sen edemmäs en ollut asiaa miettinyt. Päätin lopulta, että nappaisin Pokémonin sen mukaa, kun tulee mielestäni sopiva Pokémon vastaan, lajista viis.
Lopulta saavuin laboratoriolle ja kellokin alkoi olla sen verran vähän, joten päätin soittaa ovikelloa ja jäin odottamaan. Kesti hetken, ennen kuin ovi tultiin avaamaan. Oven avasi nuorehko, ehkä minua noin 10 vuotta vanhempi, mies, joka oli ehtinyt vetäistä valkoisen takkinsa arkivaatteidensa päälle ja hymyili minut nähdessään. "Hei, olen tosiaan William Larch, mutta kutsu toki Liamiksi," professori esittäytyy pyytäen samalla minut sisään, "ja sinä olet arvatenkin Lydia Adams, vai kuinka?" "Niin olen," vastaan astuessani sisälle laboratorioon, "tosin taidan olla vanhin tapaamanne aloitteleva Pokémonkouluttaja." "Niin taidat olla, mutta ymmärrän kyllä, mitä aiemmin keskustelimme puhelimessa," professori vastaa sulkien oven samalla. Juttelemme samalla mennessämme peremmälle laboratorioon hakemaan oman Pokémonini sekä matkaan liittyvät tavarat. Jutellessamme en voinut olla panematta merkille, miten innokkaasti professori puhui Pokémoneista ja niihin liittyvistä asioista. Lopulta saavuimme huoneeseen, jossa oli pöydällä useampi Pokémonpallo, ja muita tarvikkeita ja huonekaluja. "Kerrohan, oletko jo valinnut ensimmäisen Pokémonisi?" professori Liam kysyi kääntyen samalla minuun päin. "Olen, ja se on Chimchar," vastaan nyökäten samalla. "Hyvä valinta, totta tosiaan," professori toteaa kääntyen pöydän ääreen ja ottaa pöydältä Chimcharin pallon käteensä. "Kutsutaanpas ensin pikkukaveri esiin," professori sanoo heittäen samalla pallon ilmaan saaden sen aukeamaan. Pallosta ilmestyi valon saattelemana Chimchar, joka hetken silmiään räpyteltyään katsahtaa uteliaana minuun. Kyykistyn Chimcharin eteen. "Hei, Chimchar. Olen Lydia, sinun kouluttajasi," esittäydyn hymyillen. "Chaar!" Chimchar vastaa iloisesti ja hyppää syliini, minkä seurauksena melkein menetin tasapainoni. Professori Liam naurahtaa huvittuneesti. "Tuo Chimchar onkin ystävällistä sorttia ja haluaisi mielellään olla kaikkien kaveri, jos mahdollista," professori toteaa. "Näköjään," vastaan naurahtaen ja nousen ylös Chimchar sylissäni. "Saanko myös nimetä Chimcharin?" kysyn professorilta. "Toki, jos haluat. Sinunhan se nyt on," professori vastaa ja lisää vielä: "Tuo Chimchar on sitten uros, joten toivottavasti se tieto auttaa nimen keksimisessä." Mietin hetken katsellen samalla sylissäni olevaa Chimcharia, joka puolestaan katsoo takaisin. "Miten olisi Chili?" ehdotan Chimcharille. "Chimchaaar!" vastaa juuri Chiliksi nimetty Chimchar innoissaan. Minä ja professori naurahdamme reaktiolle. "Se taisi olla sitten nappivalinta nimeksi," professori toteaa. "Saat vielä muutaman tavaran mukaasi," professori lisää ja lähtee sitten etsiskelemään yhdestä pöydästä tavaroita. Hetken etsittyään professori palaa takaisin syli täynnä tavaraa. Chili oli tällä välin siirtynyt sylistäni olkapäälleni istuskelemaan ja katseli uteliaana professoria ja tämän kantamuksia. "Tässä olisi Pokémonpalloja, Pokédex, kartta ja ensiapupakkaus, olepa hyvä," professori luettelee laskiessaan tavarat apupöydälle. Lasken reppuni alas avatakseni sen, jonka jälkeen laitan ensiapupakkauksen reppuun. Sen jälkeen laitan pallot, myös Chilin, vyölle, Pokédexin oikeaan lahkeen taskuun ja kartan saman puolen repun sivutaskuun. Jäin vielä hetkeksi juttelemaan professorille, jonka jälkeen professori lähti saattamaan minua takaisin ovelle. Mennessämme ovelle tulin Chilin kanssa tavanneeksi professorin omat Pokémonit, joita en ollut nähnyt tullessani: Scraggy, Helioptile, Chatot, Koffing, Alolan Sandshrew ja Nincada. Nämä nähdessään Chili hyppää alas olkapäältäni ja tervehtii professorin Pokémoneja, jotka vastaavat Chilin tervehdykseen. "Chimchar on ollut sen verran paljon tekemisissä Pokémonieni kanssa, joten ne ovat varsin tuttuja keskenään," professori selittää. "Sen huomaa," myönnän seuratessani tilannetta uteliaana. En ole nähnyt näitä Pokémoneja aiemmin luonnossa, joten minua kiinnosti kovasti kyseiset Pokémonit. Niinpä kyselin professorilta kysymyksiä näihin Pokémoneihin liittyen ja professori vastasi kysymyksiini niin hyvin kuin pystyi ja välillä innostui selittämään jotain tiettyä asiaa laajemmin. Lopulta pääsin lähtemään hyvästeltyäni Chilin kanssa niin professorin kuin tämän Pokémonitkin.
